Hain keväällä kesätöitä Espanjasta ja sain tänään kutsun koulutukseen, joka järjestetään Helsingissä. Ilokseni soitin äidilleni ja kerroin asiasta, mikä olikin virhe.. En varmaan ikinä opi että äiti on viimeisin ihminen kelle kannattaa soittaa kun itsellään on iloinen asia muille jaettavaksi. Äitini on hyvin pessimistinen ihminen, vielä tuplasti pahempi kuin minä ja tietenkin hän tyrmäsi heti ensimmäisenä ajatuksen että menisin edes koulutukseen. Tällä kertaa hän muisti kuitenkin sanoa "en halua tyrmätä, mutta...". Okei olis se ehkä aika riski lähtee Espanjaan kesäks töihin, kun vuokraa pitäisi maksaa kahteen eri paikkaan, mut mä haluisin uusia kokemuksia sekä tutustua paremmin Espanjan kulttuuriin. Kaiken hyvän lisäksi olisihan se aivan mahtavaa viettää kesä Espanjassa!
Onhan tässä asiassa tietysti se toinenkin puoli, ei mulla oo oikein vara matkustaa täl hetkel ees Helsinkiin. Myös se et könkkään näillä sauvoilla ja tarvitsisin kyydit paikasta a paikkaan b ei helpota asiaa. Ehkä mun pitäis täl kertaa kuunnella sen verta muita et oikeesti parannan tän jalkani kunnolla, nii ei tartte kesällä katua et tää vaa pitkittyy ku en malta olla..
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti