Mun tekee mieli vain syödä. Tahdon tän ahdistavan pahan olon pois ja turvaudun syömiseen, mikä tosin lisää ahdistusta. Kävelen sohvalta keittiöön ja kännyn kannoillani, sanon itselleni "ei". Tää on oikeesti jo ihan järjetöntä, ei kukaan voi syödä koko aikaa.. Pelkään lihomista, oon aina pelännyt ja nyt vaa'an numeroiden nousemiseen ei näy loppua. Äidin piikittelevät kommentit pyöristyneestä ulkokuorestani eivät auta yhtään. Tuntuu vain ettei mulla muutakaan ole täällä omassa yksinäisyydessä. En oikeen pääse rakastamilleni pitkille lenkeillekään tällä hetkellä vaikka ilmakin on monena päivänä ollut kuin morsian! Niin turhauttavaa..
Miten olenkaan päästänyt itseni tähän jamaan??