Vuosisadan hajoaminen

Eilen illalla tuli sit itkettyä ittensä kuiviin, hyvä etten hukkunut kyyneliin! Hajoamiseen johti tuntien pyöriminen peilin edessä, koska sovittelin eri vaatteita vappua varten. Kaiken huippu oli kun satuin kokeilemaan lempi farkkushortsejani, jotka osti viime kesänä. Ne eivät mahtuneet kunnolla päälle... Se sai mut hajoamaan tuhansiksi pirstaleiksi, en voi käyttää niitä tulevana kesänä, koska näytin ihan sotanorsulta ne jalassa. Tämän tajuaminen ei helpottanut yhtään sitäkään ajatusta et pitäisi viel tilata netistä itselleen bikinit. Ihan vaan varmuuden vuoksi jos sitä eksyisikin rannalle aurinkoa ottamaan. Sitä virhettä en tule tänä tekemään, en tällä kropalla!
Ahdistus ja suru puristi rintaa niin helvetisti etten tiennyt miten päin oikein olla. Mieleni teki huutaa, viskellä tavaroita, ihan mitä vaan! Olin jo terä kädessä vetämässä viiltoa käteeni ahdistuksen helpottamiseksi.. Onneksi sain hillittyä itseäni ja hakkasin vain jalkani mustelmille, en osannut muutakaan rauhoittuakseni.
Eipä kauheesti lohduta kun syön taas suklaakeksejä tuskaan ja vappuna nautin alkoholia liikaa. Kaloreita tulee ja tulee, ahdistus kasvaa ja silti vain jatkan.. Päätänkin nyt laittaa itseni vihdoin ja viimein kuriin, ei herkkuja tai rasvaista ruokaa vapun jälkeen. Menkööt vappu nyt samaan konkurssiin mitä tässä on viimeinen vuos eletty, sen jälkeen alkaa kuri.