Yksinäisyys

Viime päivät (tai viikot) ovat menneet tosi hitaasti ja oon ollut tosi yksinäinen. En tunne taaskaan mitään, olo on vain turta ja kaikki tuntuu niin turhalta, mä tunnun turhalta. En jaksa kiinnostua yhtään mistään, motivaatio on kaiken suhteen hukassa eikä mulla kyllä ole ees voimia tehdä mitään. Oon niin väsynyt et voisin vaan nukkua kellon ympäri. Aamulla herääminen on yhtä tuskaa nukuin sitten hyvin tai hyvin levottomasti. Ajatukset eivät kestä kasassa ja tuntuu ettei mua saa millään pysymään maanpäällä vaan vajoan jonnekin syvemmälle, muiden saavuttamattomiin..

Koulussa rakennan näyttelyn osaa yksin, muilla on kaveri auttamassa omilla saroillaan, heillä on joku jolle puhua, joku josta ottaa tukea ja turvaa ettei kaikki vastuu jää vain omille harteille. Tuntuu jotenkin siltä et mä jään joka asiassa yksin, ehkä mut on tarkoitettu yksin vasten tahtoani? Ainakin pikkuhiljaa musta alkaa tuntua siltä. Yksinäisyys painaa päälle liiankin paljon ja se ei ole millään tavoin hyväksi mulle. Olen aikanani tottunut sosiaaliseen elämään ja täällä käpylässä asuminen ei vain ole mun juttu. En voi tappaa aikaa ees kaupungilla shoppaillen tai kahvilassa istuen, koska ei täällä yksinkertaisesti vain ole mitään kivaa kahvilaa ja vaatekaupatkin ovat todella olemattomia.. En kylläkään ole lähtöisin mistään suuresta kaupungista jos sitä mietitään, mutta kyllä koti kaupungissani sattui ja tapahtui aivan eri tavalla kuin täällä. Siellä totuin näkemään ystäviäni päivittäin, lintsattiin koulusta kahville, koulun jälkeen heeboiltiin kaupungilla iltaan ja teimme mitä milloinkin.. Täällä kaikki vain on erilaista, vaikkakin olen asunut täällä kohta kaks vuotta sopeutumista ei ole tapahtunut. Terapeuttinikin sanoi minun olevan koditon tällä hetkellä..